sunnuntai 31. elokuuta 2008

Maalaismarkkinoilta syysvoimaa



Kävimme eilen oikein perinteisillä maalaismarkkinoilla. Mennessämme oli niin aikaista että possutkin nukkuivat kylki kyljessä vierekkäin ja lampaat tuskin jaksoivat silmiään aukaista. Pienokaiseni oli kuitenkin innoissaan eläimistä ja ensimmäisestä ratsastuksestaan ponin selässä.

Minä puolestani nautin syksyn antimista ja markkinatunnelmasta. Mukaan tarttui tulista yrttimaustetta, omenoita, naurista, koristekaali ja auringonkukka. Eräs sai lahjaksi pienen suojelusenkelin ja herkkusuille ostin tuliaisiksi voissa paistettuja muikkuja.

Tänään aamuauringossa katselin parveketta ja aloin tuumailla syyssiivousta. Olisi kai aika laittaa myös parveke uuteen järjestykseen. Herneet on syöty, yrtit ovat jo muuttaneet hallaöitä pakoon sisälle. Monivuotiset kukat saisivat muuttaa mummolaan maahan ja nuivettuneet salaatit voisi heittää jo roskalaariin.

Kanelibasilikan kukkasia

Mäkimeirami aamuauringossa

Kukkivat yrtit ja kukkaset kukkikoot niin kauan kuin jaksavat kylmenevässä säässä. Ja koristekaali saa ilahduttaa lattiatasossa nurkassa.

Juu. Eikun tuumasta toimeen... tai no jos joisi vielä yhden kupin lämmintä teetä ja katselisi lasten ohjelmia tyttären kanssa leikkien.

maanantai 25. elokuuta 2008

Tärinätanssit


En mahda mitään. On pakko kuvata vessapaperirullaa. Se tykkää tanssia pesukoneen tärinän mukana ja luoda siitä näkyvän jäljen ohikulkijalle. Kahden kuvan välillä on noin vuosi. Yhtä paljon lienee väliä pesukoneen päällisen tyhjäntämisellä, sillä täydellä kannella ei rulla tanssi.


Silmään sattui vanhoja kuvia kaivellessa myös tämä. Mitähän tässä on? Veikkaan parvekekukkia, omia tai naapurin. Värit hivelevät silmääni, pastellisuudestaan huolimatta.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Yksi toteutunut haave

Nyt on ollut niin täyttä elämää arjessa, ettei koneella ole liiemmälti ollut aikaa istuksia. Viime viikonloppuna aloitin kauan haaveilemani urakan. Kodissamme on vaatehuone, joka ei koskaan ole sisältänyt vaatteita, mutta sitäkin enemmän kaikkea muuta. Suunnittelin jo aikaa sitten alkavani siivoamaan tuota huonetta, mutta siinä on ollut tekemistä enemmän kuin minulla siivoamiseen aikaa. Nyt kuitenkin ryhdyin tuumasta toimeen ihan tosissaan. Ja kuten arvata saattaa, kun jotain vihdoin saa alkuun, se vie mennessään. Samaan syssyyn vaihtui järjestys myös makuu- ja olohuoneessa. Kolme päivää siinä hujahti aika mukavasti siivotessa ja yhäkin viilaillaan.

Tässä joskus viime talvena kuvaamana komero. Myönnettäköön, että nyt aloittaessani siivousta se oli vielä kamalammassa kunnossa. Tässä kuvassakin oli jo vähän pahempia siivottu, ennen kuin hoksasin ottaa kuvan siitä mistä lähdettiin.

Tässä komero sen jälkeen kun suurin työ oli juuri saatu tehtyä.
Siitä siis tuli leikkihuone tyttärelle. Aika paljon on muuttunut komero jo tästäkin.

Nyt huoneeseen on saatu seinille tyttären taidetta sekä kuvia kautta aikain.
Hyllyissä on palapelit, piirrustusvälineet, lelut ja leikkikeittiö ja kauppatavarat.

Viime viikolla käytiin sisustusostoksilla. Äiti katseli haaveilevasti meren sinistä ja metsän vihreää mattoa, mutta 2,5 vuotias tyär oli sitä mieltä, että vaaleanpunaista pittää olla. Koetin vielä vedota, oletko varma ja varmoja oltiin. Joten huone rakentuukin nyt sitten tämän maton mukaan. Kunhan loppusilaus saadaan valmiiksi...

Nyt kuitenkin keskitytään ensin hoivaamaan kuntoon leikkihuoneen prinsessa, joka on saanut syksyn ensimmäisen pöpön sisuksiinsa.

perjantai 8. elokuuta 2008

Tulta Tiibetille

Näin olympialaisten avajaispäivänä on hyvä muistaa Kiinan virallisen julkisivun taakse kätkeytyvät ihmisoikeusrikkomukset. Katuja ei siivota ainoastaan roskasta urheiluyleisön viihtyvyyden edestä, vaan pois pyyhitään myös eriävät mielipiteet kiinan hallituksen linjauksista.

Kiina yrittää kaikin voimin näyttää kaunista julkisuuskuvaa, samaan aikaan kun se tekee kulttuurista kansanmurhaa Tiibetissä ja passittaa vankilaan ne kiinalaiset,jotka pyrkivät muuttamaan Kiinan valtion toimintaa.

Samaan aikaan kun urheilijat rääkkääväät itseään areenoilla, kiduttaa Kiina mielipidevankejaan vankilassa.

Minä en voi tällaista toimintaa hyväksyä. Vetoankin kaikkiin: Boikotoikaa avajaisia sulkemalla televisionne. Alennetaan katsojaluvut minimiin! Ja muistakaa myös virallisemmat kamppanjat:

http://www.freetibet.org/

http://www.amnesty.fi/

http://www.thechinadebate.org/

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Tuhruista kirjaan

Pari viimeistä viikkoa on kulunut koulun penkillä. Vauhti on luja. Kuusi päivää opetusta ja tentti, päivä opetusta toisesta aiheesta ja seuraavana päivänä toinen tentti. Onneksi luennoilla ehtii tuhertamaan luonnoksia. Tai oikeammin ilmaistuna: On pakko piirtää kuullakseen ja sisäistääkseen kuulemansa. Olen siis kinesteettinen oppija.

Tuhruja leikkelin altered kirjasen sivuillekin. Tässä yksi valmis sivu. Taustamaalaukset ovat tyttären käsialaa. Tai siis oikeammin väriylijäämiä maalikasoista, joilla maalattiin kiviä. Kauniita kesän värejä tallettaneita kiviä talven varalle. Täällä tuntuu jo syksyiselle.

perjantai 1. elokuuta 2008

Nocturne


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.


Eilen kävimme rakkaani ja äitini kanssa kuuntelemassa Eino Leinon lemmenrunoja Leinotalolla Paltaniemellä Oulujärven rannalla. Huone oli pieni ja lempi oli houkutellut kuulemaan kaikujaan tilan täyteen. Kokemus oli hitusen henkeen käyvä, mutta Nocturnen sanat jäivät sävelin soimaan mieleeni. Paltaniemellä Leinon lapsuusmaisemia katsellen pystyin ensimmäistä kertaa aidosti tuntemaan runon ja samaistumaan sen hetkeen. Etenkin nämä sanat tuntuivat nyt olevan lähellä:

En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

Lapseni myötä olen löytänyt itselleni onnen ja vaikka näenkin vielä usein virvatulen, voin jättäytyä pois valon piiristä. Menneisyyttäni miettiessä voin todeta, että kaikki mikä sattuessaan tuntui elämän irvailulle, on ajan myötä kasvanut hyväkseni. Liekö kohtaloa olemassa. Ainakin elokehrä tuntuu tietävän kuinka versot kehittyvät kukintaan. Silloinkin kun itse en sitä uskoisi. Nyt kukkii monikin kukka elossa ja tuoksu huumaa. On ihanaa kun saa nauttia niin sisäisestä kuin ulkoisesta kesäniitystä samaan aikaan. Kesän kauneus heijastuu ihmisessä.