Naamioituneet naikkoset

Valokuvatorstaissa 130. haasteen aiheena on vappumaisesti naamiaiset.
Tänään perinteisiä naamiaisia on vietetty niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Tytär on lauleskeleva, tanssiva ja juokseva perhonen

Äiti oli töissä merirosvona ja kotona kissamaisen raukeana.

Tosin taidan viettää naamiaisia joka päivä.
Etenkin aamuisin huomaan aika usein naamioivani itseni pirteäksi,
seurassa koetan naamioitua fiksummaksi ja kotona koetan naamioitua sohvaksi.
Vaihtelevalla menestyksellä onnistuen.

Hyvää Vappua kaikille naamioituneille sekä paljastuneille!

Autio

Valokuvatorstain haaste 129. on autio.

Autiolle näyttää lupaus paremmasta maailmasta.
Kannattaisiko mieluummin etsiä itsensä sisältä?

Oudot tyypit

"Oudot tyypit ovat itsekkäitä, kärsimättömiä, paisuneita ja hukassa.
Ne ovat hieman lapsellisia ja koristeellisia.
Ne eivät hallitse tilanteita, vaan tilanteet vyöryvät heidän ylitse."

- Marjukka Korhonen

Kävimme tänään tutustumassa mielenkiintoiseen ja vaikuttavaan Marjukka Korhosen näyttelyyn. Laajeneminen ottaa kantaa tähän päivään. Marjukka Korhonen tuo silmien eteen niitä, jotka usein koetetaan laittaa katseidemme ulkopuolelle. Ja tekee sen loistavasti.

Nettijulkaisu näyttelystä esittelee omia sanojani laajemmin Korhosen ajatuksia.

Tytär kommentoi näyttelyä:

" Se pää hurisi. Se pelotti minua. Minua aina monet asiat pelottaa."

" Toi on lammas. Mikä sen nimi vois olla? Sen nimi vois olla lehmä."


" Noilla kahdella on samanlaiset housut. Ja ne on laittaneet kädet korville."
Pallopää teoksesta.

Piilotettu omakuva tiistaille

Pistettiin vähän väriä elämään.
Ankeimmasta ankein parvekkeen seinä on nyt vähemmän ankea taidenäyttely.

Väriä käsittelin myös huovuttamalla tädilleni lakanahuovutuksella pesukoneessa huivin.

Lankaa ja huopaa ristiin rastiin lakanan päälle.

Lakana kierritetään rullalle ja sidotaan tiukasti kiinni.
Paketti pesukoneeseen.
Pesukonekäsittelyn jälkeen:

Violetti

Valokuvatorstain haasteena oli violetti. Arvaatko mitä kuvassa on?

Violetti on vallannut vaivihkaa minut.
Luulen, että se johtuu kuluneen vuoden sisäisestä (ja kivuliaastakin) kasvusta.
Violetin väristä kun on kirjoittettu mm. näin:

"Henkisyyden väri, joka johdattaa syvään, meditatiiviseen rauhaan. Kipua lievittävä, pään alueen vaivoja, hermoja, ja unettomuutta hoitava. Auttaa antautumaan puhtaan olemassaolon kokemukselle, jossa tietoisuus on täysin tyyni ja avara."

Wreck this journal

Se saapui. Wreck this journal käsissäni painelin saman tien kahvilaan selailemaan kirjan sisältöä. Tuhosin samalla yhden sivun. En kylläkään kahvilla, kun en osaa sitä juoda, vaan teellä.

Uusi tie alkaa. Kuten se alkoi viime yönä unessani. Hylkäsin unessani vanhan ja kävelin suuren metsän halki tielle, jota rakennettiin vielä. Kuin konkretisoitu pätkä elämästäni. Olen hyljännyt tien, joka ei vienyt haluamaani suuntaan ja lähtenyt kulkemaan uusia polkuja. Pidän tästä epämääräisyydestä.

Valoisa omakuvatiistai

Aurinko tekee olon ihan valaistuneeksi ja saa liikkeelle.
Alan jo tuntea poltetta olla kaiken valoisan ajan ulkona.
Tänään se onnistui mallikkaasti.
Kiipesin myös uuteen puuhun.
Hyvä päivä.

Kevätmaisemia

Vaikka aurinko paistaa niin kauniisti, niin on pakko myöntää että rakkaassa jokimaisemassa vuodenaika näkyy paljon ankeammin kuin vaikkapa syksyllä tai talvella.

Saimme kuitenkin suuret naurut, kun joessa polskineet sorsat päättivät lähteä kävelylle kanssamme. Tytär oli ensin epäuskoinen, mutta sieltä ne vaan taapersivat mukaan. Eivät kuitenkaan jaksaneet ihan leikkipuistoon asti, vaan lehahtivat hetken päästä takaisin jokeen.


Ensi kesälle olemme neiti Nöttösen kanssa asettaneet tavoitteeksi kiipeillä mahdollisimman paljon puihin. Koska jo aiemmin tulin esitelleeksi yhden valloittavan kiipeilypuun, niin jatkettakoon sarjaa kaikkein tutuimmalla puullamme.

Tänään halailimme myös puita ja saimme paljon puuenergiaa. Hyvää vastinetta koulussa havaitsemallemme ilmiölle: Kun käden laittoi raeruoholautasen päälle (jossa kasvoi sankkana kasvustona vihreää) se huokui kylmää. Vetikö se energiaa ihmisestä, vai mikä tämän ilmiön selittää? Kuka osaa selvittää?

Tuulettumassa

Edelliseen viitaten, pakkohan tuonne aurinkoon on vääntäytyä. Koko iltapäivä järven jäällä ja olo kuin sisältä valaistu. Ei ole parempaa, vai onko? Ehkä purjeliito. Ylhäällä tuulen vietävissä, yksin omien ajatustensa kanssa. Katsoin kaihoisasti. Minäkin haluaisin...

Luettavana nyt

Kevät. Se panee pään pyörälle. Taisi laittaa tänäkin vuonna. Kävin muutaman viikon ylikierroksilla ja sitten (eli nyt) tuli väsy. Ja mahdollisesti myös pieni flunssa tyttäreltä. Tekee vain mieli kääriytyä vilttiin ja juoda teetä ja olla omassa pienessä lämpimässä luolassa. Ja mikäs siinä. Seuralaisena luolassani on kaksi oikein mainiota kirjaa.


Ensimmäinen on oikein pätevä teos luonnonmukaisesta viljelystä. Vanha ja kärsinyt opus tuli kaivettua esiin viljelypalstan vuokraamisen jälkeen. Tällä hetkellä olen paneutunut taimikasvatukseen ja myös palstan suunnittelemiseen sen mukaan, mitkä lajit sopisivat toistensa seuralaisiksi. Toivon myös sijoittelun auttavan ennaltaehkäisemään tuholaisia, mutta saapa nähdä.

Kovasti kyllä nauratti tämä alla oleva kuva. Tuollaista se meidän kesä sitten varmaan käytännössä on...

Toinen kirja on Paul Austerin Oraakkeliyö. Takuuvarmaa Austeria, noi 50 sivua luettuani. Ei malttaisi jättää käsistään. Auster on ollut suosikkikirjailijani lukiovuosilta saakka ja on ihastuttavaa, että ihailu voi säilyä yhäkin. Nokkela mies, kerrassaan.

Itse en viitsi lukea muiden sanoja kirjasta ennen kuin olen sen lopettanut, mutta jos jota kuta kiinnostaa: hs:n artikkeli löytää täältä

Päivän ilot

Vuokrasin tänään aarin peltoa. Odotan jo lumien sulamista ja palstoittamista. Sitten vaan kumpparit jalassa multahommiin. Mutta sitä ennen pitää tietysti alkaa tekemään suunnitelmia mitä sinne pistetään kasvamaan. Mitä siemeniä pitää vielä tilata, mitä esikasvattaa... Oih! Mahtava kesäprojekti alkaa nousta siivilleen.

Jossain tuolla hangen alla se aari on.

Toinen asia, joka villiinnytti tänään täysin, oli Pii Poo. Ei se taikuri vaan kauppa, joka myy käytettyjä legoja. Arvatkaa kuka innostui pikkutytön lailla miettimään mitä hienoimpia leikkejä ja tilaamaan kasoittaan niihin soveltuvia palasia? Hihii... Tuskin maltan odottaa, että pääsen rakentelemaan. Niin ja tietysti tytärkin pääsee osalliseksi leikeistä. Ukkojakin tilasin kaksin kappalein, tytölle ja äidille omat.