Surua ja itsensä ylittämistä

Nyt on sisar hento valkoinen saanut opetusta ihmisen anatomiasta. On pistetty piikkejä, mittailtu verenpaineita, otettu verensokeria,katetroitu, syötetty, hoivattu ja naurettu oikein makoisasti. Voisi sanoa, että olen ylittänyt itseni useammankin kerran. En olisi uskonut että uskaltaisin pistää ketään, mutta uskalsinkin jopa pistää itseäni mahaan. Eikä muuten sattunut.

Muutoin on ollut mitä synkein viikko. Kauhajoki on kummitellut mielessä ja ympäristössä. Väliaikainen oppilaitoksenikin evakoitiin viime viikolla uhkailujen takia ja pelon ilmapiiri kotikaupungissani on nyt käsin kosketeltavaa. Olin oikein onnellinen kun viikonloppu viimein koitti ja pääsin oppilaitoksista pois.

Suru-uutisia kuului myös ihan läheltä. Niitä ajatellessa löysin Eino Leinon runon. Sen myötä voimaa kaikille rakkaansa menettäneille.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

-Eino Leino-