perjantai 28. elokuuta 2009

Musiikkivaihto

No niin, nyt voisi vihdoin olla aika pistää taas musiikkivaihto pystyyn.

Syksyn pimenevien iltojen inspiroimana tällä kertaa kokoelman teema on

YÖLLISTÄ MUSIIKKIA


Säännöt menevät näin:

Jokainen osallistuja koostaa teemasta YHDEN levyllisen valitsemiaan biisejä (myös Topi).

Minä arvon jokaiselle osallistujalle parin, jolle itse tekemä levy tulee lähettää eräpäivään mennessä. Ilmoitan kullekin oman parin yhteystiedot sähköpostitse arvonnan suoritettuani. ( Eli kukaan muu ei minun ja parin lisäksi yhteystietoja tule näkemään.)

Edellisellä kerralla jotkut parit eivät sitten saaneetkaan levyä aikaiseksi tai lähettivät sen eräpäivän jälkeen. Tällä kertaa toivon, että jokainen joka musavaihtoon ilmoittautuu, sitoutuu levyn tekemään ja määräajassa! Mikäli määräaika ei riitä, parit sopikoot keskenään uuden määräajan. Näin vältytään tilanteilta, joissa joku jäisi ilman omaa vaihdokkiaan!

Ilmoittaudu mukaan musiikkivaihtoon 20.9.2009 mennessä lähettämällä

Nimesi, katuosoitteesi
sekä mailiosoitteesi

Osoitteeseen: muziikki@gmail.com

Huomioi että ilmoittautuminen on viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen sitova.
Sen jälkeen en vastaa peruutuksista.

Levy tulisi lähettää parille 25.10.2009 mennessä.

Tervetuloa vaihtamaan säveliä!

Aiempaan vaihtoon voi tutustua täällä

maanantai 24. elokuuta 2009

Yöllistä harhailua


Miksi ei osaa mennä nukkumaan miksi? Väsyttää ja tiedän, että unet jää ensi viikolla vähiin muutenkin. Äh. Pää täynnä sanoja, tunteita, ajatuksia. Mikään ei muodostu suusta ulos. Levotonta.

Viime yönä näin kumman unen. Taisin kulkea yhden talon sisällä ajasta toiseen. Kuolin viktoriaanisella aikakaudella, mutta sain kuulla salaisuuden kuinka sydän saadaan sykkimään kuolemasta huolimatta. Eksyin kuitenkin nykyaikaan ja aikakausien väliset ovet meinasivat muurautua talossa betoniin. Löysin yhden portin, mutta se ei vienyt minua enää takaisin. Lopussa en tiennyt olenko elävä vai elävä kuollut. Kuinka paljon minulla oli aikaa?

Jos voisin rakastua kumman valitsisin: vamppyyrin vai ihmissuden?

Eilen haikomieli iski minuun. En puhunut siitä kenellekään. Tänään kuitenkin tyttäreni kysyi:"Miksi sinä äiti olit eilen niin surullinen?" Lapsi näkee minun sisääni. Joku tuntee minut läpikotaisin.

Otin kaikki sanat pois jääkaapin ovesta ja laitoin ne kulhoon. Kulho oli täynnä sanoja, mutta minulla ei ollut mitään sanottavaa.

tiistai 18. elokuuta 2009

Keskustelua sängyissä


Illalla keskustellaan sängyistä toisillemme ajatuksista, haaveista, tulevasta.

Tänään osa keskustelusta meni näin:

Tytär: Minä soitan poliisille ja ne vie sinut poliisiasemalle.

Äiti: Vai niin.

Tytär: Sitten ne ottaa sinulta nenän pois.

Äiti: Ai ottavat nenän pois?

Tytär: Niin, ne ottaa sulta nenän pois ja mä ostan sinulle sitten uuden valkoisen nenän.

Äiti: Miksi valkoisen?

Tytär: No sitten sinusta tulee susi.

Äiti: Olisiko sinusta mukavaa jos minä olisinkin susi?

Tytär: Olisi. (Hetken mietittyään lisää) Ostan sinulle mustan nenän.

Äiti: No mikä minusta sitten tulee kun mulla on musta nenä?

Tytär: Susi. Oletko sinä nyt susi?

Äiti: No olenko?

Tytär: Olet. Mitäs susi aiot nyt tehdä?

Äiti: No aion lukea sulle Sannasta ja imurista.



Jk:

Suosittelen kaikille Pija Lindenbaumin: Henna ja harmaat sudet kirjaa.

torstai 13. elokuuta 2009

Kesäloma osa 2. - Musiikkimuseo

Musiikkimuseo, Tukholma













Aivan mahtava paikka.
Paikka, jossa sai metelöidä ihan luvan kanssa.
Me olimme niin onnekkaita, että muutama muusikkokin oli eksynyt samaan museoon ja saimme kuulla miten monipuolisesti soittimista sai säveliä.
Mutta vielä hienompaa oli saada itse sointuja kuuluviin, etenkin tyttären mielestä.

Museossa oli myös laajahko kokoelma musiikkia eri puolilta maailmaa kuunneltavaksi. Kiinnostava oli mm. osasto, jossa pystyi vertailemaan entisaikojen ja nykyajan samankaltaisten soittimien sointeja keskenään.

Suurta kiitosta annan lapsille omistetulle osastolle, jossa paitsi sai soittaa vapautuneesti, myös havaita, ettei hienoimpien äänien tuottamiseen tarvitse olla kalleimpia instrumentteja. Soittimia oli rakennettu erilaisista putkista, laudoista, avaimista ja vietereistä.
Niistä kuului aika vinkeitä ääniä.

Suosittelen musiikkimuseota jokaiselle Tukholmaan reissaavalle. Etenkin lapsiperheille. Kalliiksikaan ei tule, aikuisilta 90 kruunua ja alle 19 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Ja museovierailun päälle samassa pihapiirissä oleva kahvila-ravintola tarjoaa oikein maukasta menua sushista periruotsalaisiin herkkuihin.
Me valitsimme periruotsalaista pannaria mansikkahillolla ja kermavaahdolla.



keskiviikko 12. elokuuta 2009

Kesäloma osa 1.

Kesälomalla on tullut kierrettyä aika lahjakkaasti monenlaista menoa. Siksi päätin ottaa tänne vain pari hauskinta kokemusta esille. Ensimmäisen osan saa kokonaan itselleen



Saavuimme paikalle Dánjal orkesterin sävelien keskelle.
Laulajalla oli Tom Waitsin ääni ja färsaarelainen karheus.
Hypnoottista.
Aika harva oli eksynyt paikalle kuulemaan näitä sointuja,
mikä oli kyllä heidän menetyksensä.

Kuokkavieraat lauloivat heleästi. Harmitti kun samaan aikaan sisälavalle oli buukattu huomattavasti meluisampi yhtye. Hiljaisuus olisi sopinut tunnelmaan paremmin.


Lasten oma Small Faces Roots Villagessa sai tyttären onnesta sekaisin.
Jonglööreja, saippuakuplia, alkumeri, keppihevosia ja työpajoja ja lapsille omia keikkoja.

Etenkin se alkumeri.


Äidilläkin oli siellä hyvä olla. Oli maailman parasta tsaita ja hyvää seuraa.
Muutamassa sukupolvessa istuimme katselemassa lasten pulikointia ja pohdiskelemasssa maailmanmenoa. Vanhin meistä totesi nostalgisesti:" Tällaista se oli silloin kuuskyt luvun lopulla. Ihan samanlainen meininki. "

Sellainen mielikuva itsellekin tuli kun ensimmäistä kertaa varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten Faces festareilla kävin. Nyt, palattuani taas vanhoille mestoille noin 5 vuoden tauon jälkeen, olin hämmentynyt siitä kuinka festivaali oli laajentunut ja kaupallistunut. Joissain asioissa se tuntui kyllä tuoneen etuja yleisölle. Ja sama hyväksyvä tunnelma oli yhäkin läsnä kuin ensimmäisellä kerralla. Jotain ainutlaatuista verrattuna muihin Suomen festivaaleihin siis oli säilynyt, mutta hieman pelottaa, että ajan myötä se tulee kyllä tuoltakin katoamaan.



Itselleni näillä festareilla sykähdyttävin kokemus oli Too Dumb to Die. Yhtyeen porukka kiertää maailmaa polkupyörillä ja soittaa sekä esittää sirkusta missä vaan sattuvat pysähtymään. Kokoonpano on vaihdellut vuosien saatossa, mutta meininki on varmasti aina ollut yhtä villi ja kujeileva. Toisin sanoen: näillä esiintyjillä oli sellainen elämänilo mukana esityksessä, etten ole monesti moista kohdannut.

Tyttärenikin ihastui sekä musiikkiin, että rosvopukuihin.

Ja tiettyyn siniseen pitkäkieliseen hahmoon.




Tanssijalkaa alkoi kummasti vipattamaan myös kun Dobranotch soitteli.
Hurja bändi.

Luulimme pääsevämme rauhallisempaan menoon Tytti Metsän ja jouhikon sävelin. Mitä vielä. Räävittömiä lauleloita, vanhan kansan neuvoja naimaikäisille ja ihan oikeillä nimillä. Huh. Juohikko soi kauniisti, ihmisiä punastutti ja nauratti laulaessaan mukana. Tunnelma kuin koko festivaalien yleishenki; välitön ja lempeä.


Oli oikein nautinnollinen lauantai päivä. Ensi vuonna harkitsen koko festareiden ajaksi paikalle parkkeeraamista, mutta meillä matka jatkui jo samana iltana. Siitä sitten seuraavassa osassa.