Unia

Yksi yö

Kuljen kaupungissa, joka on Kuopio, vaikkei yhtään näytä siltä. Olen junaraiteiden luona. Paikalla on paljon punkkareita, vaihtoehtoväkeä, muusikoita, kulkureita... toisin sanoen oikeaa ihmiskirjoja. Rata-alueella on paljon hyljättyjä, mutta nyt uudelleen vallattuja rakennuksia. Yhtä niistä kutsutaan kirkoksi. Sieltä hohkaa valo ja rauha. Muualla ei rauhaa olekaan. Juhlijoita, pieniä savuisia tiloja, joissa soi voimakas ja energinen räime. Punkkia. Koko alue tuo mieleeni Berliinin (vaikken oikeasti ole siellä käynyt). Kuljemme ystävien kanssa ratarakennuksesta toiseen. Rakennuksiin pääsee kulkemaan pieniä tummuneita puisia siltoja pitkin raiteiden yli. Mukana on rakkautta, ihastusta, pieniä salaperäisiä kosketuksia, sipinää, epäluuloa, hämmennystä, vallattomuutta... Kaikki elävät tunteidensa äärirajoilla.

Istumme ystävieni kanssa erääseen tilaan, jossa on rauhallisempaa, vaikkakin hikistä ja puheenporinan täyttämää. Alamme keskustella pöydässä istuvan ennustajaeukkomaisen naisen kanssa. Hän kertoo tekevänsä tatuointeja. Minä innostun. Haluan itselleni sellaisen. Tuttavani piirtää pöydän ääressä mustalla tussilla paperille huppuviittaisen naisen, joka pitää kohotetussa kädessään pientä taikaliemipulloa. Nainen tatuoi kuvan koko selkäni alalle.

Jatkamme matkaa. Aamu alkaa sarastamaan. Olemme kotikaupungissani. Kuljemme kohti joen rantaa. Minä kiipeän erään kerrostalon edustalla olevilla rakennustelineelle. Korkealla nautin aamun hiljaisuudesta, kirpeästä ilmasta ja yksinäisyydestä. Katson alas ja näen vanhan ystäväni seisovan rakennustelineen alla. Tiedän, että hän haluaisi päästä samaan paikkaan. Tajuan hänen käyneen täällä ennenkin. Laskeudun ja sanaa sanomatta ystäväni kiipeää korkeuksiin runokirja kainalossaan. Sinne hän jää istumaan. Aamuaurinko värjää hänen lyhyet vaaleat hiuksensa punaiseksi. Hän unohtuu omiin sanoihinsa.

Jatkan matkaa riehakkaan ystäväpiirin luokse. En ole enää taikajuomien vallassa. Äskeinen kokemus on kirkastanut mieleni. Haluan uimaan. Riisun vaatteeni ja huomaan tatuoinnin. Se ei enää tunnu yhtä hyvälle idealle kuin aiemmin yöllä. Päätän karistaa ajatuksen mielestäni ja hyppään kylmään jokeen uimaan. Tunnen aaltojen liikkeet vartalossani ja vapaudun ärsyttävistä ajatuksista. Muu joukkio jatkaa juhlintaa. Rakastaa ja hämmentelee omissa jupakoissaan.

Herään.