Sen jälkeen tytär halusi piirtää kirjoitusten päälle. Samalla alkoi tulla tarinaa. Lopuksi liimasimme kuvat satukirjaan ja tytär paranteli vielä hieman tarinaa ja kuvitusta... Tässä maistiaisia.
Mummon pisteitä. Mummon kuva. Pää, jalat, silmät. Tuohon on nyt tullut mummo. On mummon pisteitä. Ihan kaikki. On valmis. Kato vaikka. Ihan kiva.
(Selvennykseksi, tyär kutsuu mummon sappikivileikkauksesta tulleita haavoja pisteiksi. Yhäkin kun ne ovat arpeutuneet.)
Tää on mato. Se luikertelee siinä. Se kehrää. Tää on hiekkalinna. Mä paan sen tähän. Se on maton hiekkalinna.
(Heikkalinna on iso vihreä paperi, jossa on sinisiä palloja)
Tässä on minun kuva. Minulla on vihreä paita. Nääkkö? Minä otan tämän ukin tästä pois. Tämä menee tähän hiekkalinnaan. Minulla on nyt punaisia paitoja. Niitä on monta. O-Ou.
-Kato tänne tuli kiikku.
- Kuka siellä kiikkuu?
- Villiina. Tässä on Toivo. Kiikkuu, kiikkuu.
(Panee Toivon ja Vilmiinan hiekkalinnaan kiikkumaan. Jokainen värillinen pieni paperi kuvastaa tarinan henkilöitä.)
- Tää on äiti, äiti. Tää on äiti kiikku. Kiikkuu, kiikkuu. Mä panen tähän eka liimaa. Nyt äiti minäpä annan tämän äitille tähän (liimaa satukirjaan) Valmiiksi tähän. Tässä on Villiina. Ota äiti. Ota, ota.
- Mihin minä pistän tämän?
- Satukirjaan.
2 kommenttia:
Voi hyvänen aika miten ihanaa tarinaa. Pisteetkin on sitten dokumentoitu ja mummo päässyt kirjaan. Muistakaa näyttää sitä kun tulen käymään.
Ei tuota lasta voi muuta kuin ihmetellä ja rakastaa kiireestä kantapäähän. Ja minäkin pääsin satukirjaan! :)
Lähetä kommentti