Tai toivottavasti ei kuitenkaan. Ainakaan loppuja hahtuviani.
Että hän osaakin olla sinnikäs. Saatuani hahtuvat tuliaisiksi Tallinnasta, kissa haistoi heti lampaan tuoksun ja tarrasi kiinni. Pistin hahtuvat pussiin, sitten lankakoriin ja päälle vielä ison painavan viltin. Ja eipä aikaakaan kun huomasin hänen taas vainunneen herkkunsa. Viltti oli rytätty, pussi oli revitty ja puolet hahtuvakiekosta kaivettu esiin pussin kätköistä.
No minkäs teet. Jos asuisimme maalla lampaiden kanssa, tietäisi kyllä mistä kissan löytäisi. Lampaan kainalosta nukkumasta. Semmoinen se on ollut pennusta asti. Suurinta iloa oli kun joskus levitin vasta kerityt villat kankaan päälle lattialle ja hän sai kiehnätä niissä. Maatiaiskissalla on omat tapansa.
Enpä tiedä iskikö hälle joku syyllisyys tästä koska muutaman päivän päästä löysin hänet täältä
Onneksi sentään olen vegaani, joten kissapaistia emme syöneet päivälliseksi. Sitä paitsi, kuka mun kyljessäni öisin nukkuisi lämpöpatterina, jos ei hän. Ulpu neitokainen.
1 kommentti:
Voi miten suloinen kissa hän on!
Lähetä kommentti