Ensin huomasin Minjan kirjoittaneen muutenkin tällä viikolla kotonamme esillä olleesta keskustelun aiheesta eli ekologisesta jalan jäljestä. Myös Violet oli antanut äänensä ja herättänyt oikein villiä keskustelua aiheesta. Puolesta ja vastaan. Kuinka elää sen synnin kanssa, että jokainen meistä kuluttaa tätä palloa jo pelkällä olemassaolollaan.
Koska kotonamme käyty keskustelu on mennyt akselilla realisti vastaan idealisti, ajattelin koettaa selvittää mikä se minun, realistin ekologinen jalanjälki on. Heti ensi tuumaan on kyllä todettava, että mittareita oli aika paljon ja hyvin erilaisia. Ja niin olivat tuloksetkin.
Ensimmäinen, ekotallaajan testi näytti minun kuluttavan 1.4 maapallon verran.
Toinen testi (http://www.mec.ca/Apps/ecoCalc/ecoCalc.jsp) näytti minun kuluttavan 2,43 maapallon verran.
Turun amk:n testin mukaan kulutin vaan 0,5 palloa.
Pakko myöntää että näitä tehdessä ei kyllä noilla tuloksilla paljoa viisastu. Mutta se mihin testailu puolestaan kenties vaikuttaa, on ajatusten herättäminen. Että alkaa kyseenalaistamaan miten ja millä tavoin tekee omia ratkaisujaan ja kuinka ne vaikuttavat luontoon. Jos jokainen meistä alkaisi pohtia päättäjistä alkaen ratkaisuja luonnon suojelemiseksi, niin varmasti saisimme ainakin lisäaikaa kehittellä ekologisempia vaihtoehtoja kaikelle kansalle.
En kuitenkaan ala idealistiksi. Olen realisti, myönnän sen yhä. Uskon, että ruohonjuuritason pyrkimyksillä voi kantaa kortensa kekoon, mutta en ala syylistämään itseäni siitä, etten pysty täydellisesti kaikkea vastuuta kantamaan.
Jatkan elämääni jätteitä lajitellen, kierrättäen, vegaanina ja todennäköisesti niin köyhänäkin, ettei matkustamallakaan tule tuhottua enempää kuin pyörän kumi aina silloin tällöin.
Mutta koska aina voi koettaa parantaa, niin lupaan vetää sähkölaitteista töpseleitä irti seinästä ihan vaan energian säästöviikon kunniaksikin. Sitä paitsi se sähkön jatkuva sirinä suoraan sanoen ketuttaa minua... Olisikin paikka, jossa siitä pääsisi täysin eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti