Kylttyyr

Uih, kerrankin kulttuuria niin paljon tarjolla, ettei kaikkeen ehdi mukaan. Ja yllättäen se jopa hienoisesti ahdistaa. Haluan nähdä, kokea, haistella, tuntea kaikkea samaan aikaan ja erikseen.

Aloitin rankoilla aiheilla. High Heels Society revitti naiseuden nurjalla puolella. Sofi Oksanen oli sanoittanut sanat, KokoTeatterin Maija Kaunismaa ja Anne Veijalainen taas pistivät itsensä likoon niin fyysisesti kuin henkisestikin laulaen ja esiintyen.

Keskustelutilaisuudesta esityksen jälkeen

Esitys alkoi rankoilla teemoilla: pedofilia, raiskaukset, väkivalta suhteessa. Loppua kohti ote keveni, mutta eivät aiheet. Esityksen keskeiseksi teemaksi nousi se kuinka ulkonäkö määrittää naista ja sitä kuinka häneen saa sen perusteella suhtautua. Esityksessä pohdittiin myös naisen asemaa valtarakenteissa ja yhteiskunnassamme.

Jossain kohti esitys olisi kaivannut ryhtiä ja tiivistämistä, mutta kokonaisuudessaan tekstit ja laulut pistivät ajattelemaan. Ja myönnän, alkupuolella sanat koskettivat niin, että silmissäni kiilsivät kyyneleet. Myös minä pystyin allekirjoittamaan monia lavalla lausuttuja sanoja.



Rankkojen teemojen jälkeen viikonloppu omistettiin enemmän lasten kulttuurille.

Jakobin sirkus sai sirkushullun tyttäreni aivan sekaisin. Ja äidinkin. Ihana Jakob. Poika, joka halusi tehdä unelmastaan totta ja perustaa sirkuksen. Ja sen hän teki. Yhden pojan esitys oli paitsi oivaltava myös taidokas ja hellyyttävä. Suosittelen kaikille lapsille ja lapsen mielisille.

Jakob

Lauantaina eksyimme Myös Kuhmoon katsomaan Mimiä ja Kukua, joita tytär fanittaa kuin suurimpia rokkitähtiä. Näin aikuisen katsantokannasta esityksessä käsiteltiin hyviä teemoja lapsille. Kateellisuutta, toisten auttamista, kaikkien arvostamista ja fiksuna pitämistä, hampaiden pesun tärkeyttä ja tietysti liikettä sekä musiikkia. Suosittelen myös tätä.

Mimi ja Kuku kiikaroivat viisaita ihmisiä

Kuhmossa oli samaan aikaan menossa Sommelo kansanmusiikkijuhla, jonne olisin myös halunnut päätyä. Mutta kaikkea ei voi saada samaan aikaan. Pientä tuntumaa Sommelosta sain kuitenkin Kuhmo-talolla. Siellä joku nainen soitteli kauniisti flyygeliä, niin että koko Kuhmo-talo oli kuin uneen peitelty. Metsälle tuoksuva mies esitteli vanhoja soittimia. Myös Jouhikko löytyi niiden joukosta.

Ja levyjäkin siellä myytiin. No ei lie mikään yllätys että mukaan lähti Jouhiorkesterin levy. Nikodemus. Ja mikä levy! Aivan loistava ostos. Jouhikkojen sointi, munniharpun pärinä. Vajosin transsiin. Kuumotus kasvaa. Minäkin opin vielä soittamaan jouhikkoa. Jonain päivänä unelma on totta. Kun unelman sanoo ääneen, se toteutuu. Varmasti.

Ai et tiedä mistä puhun? Haluatko sinäkin kuulla? Kuuntele TÄÄLLÄ

Viimeisin esitys oli perinteisempää runoteatteria. Surr - oodi ötököille oli koostettu runoista pienille katsojille sopivaksi elämykseksi. Mukana oli nukketeatteria, musiikkia, hassuttelua ja lausuntaa. Huomasin, että monilla lapsilla oli vaikeuksia keskittyä puolituntiseen esitykseen, koska esityksen tyyli on nykyisestä menevästä räminästä rauhallisempaa. Hahmot saivat kuitenkin useimmat temmattua runon taikaan mukaan ja nauru raikasi myös aikuisten suista.

Onpa ollut mainio viikonloppu. Kyllä taas jaksaa tehdä töitä seuraavankin viikon. Kolme viikkoa vielä lomaan...