Aamu alkoi aika ankeasti ja pitkin päivää olen vajonnut syviin aatoksiin. Silmiin meinaa tirahtaa kyyneleet vaihteeksi taas kaikenlaisesta pienestäkin minua koskettavasta. Tänään selitin lapselleni tervan kuljetukseen liittyvää historiaa, kun yhtä äkkiä suuri tunnelmointi iski sydämeen ja ääni alkoi väristä ja kyyneleet meinasivat puskea silmiin. Nolotti, kun entinen työkaverini seisoi vieressäni. Vetosin vaan hälle, että tulipa todeksi ne työssä asiakkaiden kanssa luetut kuvat, joissa perheet kuljettivat vaikeuksien läpi mustaa kultaa joella. Olikin muuten aika mahtava tunne, kun luettu sana muotoutui konkreettiseksi kokemukseksi ja empatia ryöppysi noita entisajan ihmisiä kohden.
Tuosta noin assosiaation kautta tuli myös mieleeni useasti samasta paikasta nähty painajaisuni. Siinä koskessa ei vielä ole sulkuja, eikä voimalaitoksia. Joki virtaa voimalla eteen päin. Unessa näen kuinka vanhanajan vaatteisiin pukeutuneet ihmiset putoilevat veden varaan. Vesi pyörittää heitä ja se näyttää kauniille kaikessa raadollisuudessaan ihmisten hukkuessa noihin tanssin pyörteisiin. Olen koettanut selvittää, onko joskus muinoin tuolla paikalla sattunut jotain uneeni viittaavaa, mutta selkeää yhteneväisyyttä en ole saanut. Tosin Kajaanin Linnan äärellä on kyllä sodittu, joten eiköhän siinä ohessa ole jokunen henkikin menetetty. Ehkä ne henget puhuvat yhäkin minulle sieltä veden kohinasta. Tänään ainakin vanhat henget olivat kovasti läsnä.
Mutta niin siis eksyin hieman otsakkeen aiheesta. Tarkoituksena oli kertoa, että edellisen postauksen marinan jälkeen on ollut yllättävän hieno päivä. Yhäkin kyllä eräät asiat ahdistaa ja pohdituttaa, mutta koetin kääntää vitutusenergian johonkin hyödyllisempään. Kuten käsillä kävelemisen opetteluun. Piti myös hieman treenata kiertopotkuja, kun niin innostuin leikkimään urheilualueella. Ainakin se hymyilytti.
Lapsen kanssa keksittiin myös kaikenlaista seikkailua pitkin päivää. Ensin käytiin metsässä lapsen ja mummonsa kanssa kehittelemässä kodissa, sitten vähän matkusteltiin rengaskiikuilla. Hiekkalaatikkoon rakennettiin JaakoJaakon sirkus (eli Jakobin sirkus) laajennetussa muodossa. Käytiin katselemassa tervavenettä, juostiin yleisurheilukentällä ja kiipeiltiin hyppyrimäkeen. Ja syötiin mustikoita. NAM!
JaakoJaakon sirkus
Voisi sanoa, että tää päivä oli kyllä aika lähellä huippua. Jos ei mieltä vaivais mikään, niin paremmasta ei olisi väliksi.
2 kommenttia:
Ompas tyttösi rakentanut hienon sirkuksen - Tommikin tuossa vieressä kysyi, että mitä sinne hiekkaan on tehty ;)
Mukavaa, että on ollut hyvä päivä, vaikka mieli on ollutkin hiukan herkillä - kyllä se siitä, koeta nauttia ja ammentaa voimia Suomen kesästä!
Upee sirkus! Tosta eräskin Aili Helenius ois ihan pähkinöinä! :)t
Lähetä kommentti