Kuvaaja: Irja Samoil
Eilen kävin katsomassa G-voiman Elämäni merkittävin esitys näytöksen. Olipa kyllä raikasta. Perinteinen malli kaataa näytös näyttelijöiltä katsojille rikottiin sillä innolla mitä vain nuori raikas kokeileva teatteri pystyy tekemään. Näyttelijät antoivat itsensä taiteelle, konkreettisesti.
Koko näytös on rakennettu yhdessä keskustellen ja pohtien. Kokeilun ja luovuuden kautta. Ja jokaiseen näytökseen on annettu mahdollisuuksia olla erityinen jokaisena esityskertana. Sillä näyttelijät eivät vain näytelleet vaan kommunikoivat yleisön kanssa tehden siten esityksestä ainutlaatuisen. Katsojiensakin näköisen.
G-voiman kannalta olisi tietysti ansiokkaampaa saada näytös täyteen katsojia, mutta katsojan kokemuksesta oli vallan mainiota, että meitä oli vähän. Näytös oli intiimi ja siinä jokainen katsoja otettiin henkilökohtaisesti huomioon. Näin ei ehkä olisi käynyt, jos jokaisessa tuolissa olisi ollut istumassa joku.
Mieleen tuli jokunen kritiikkikin, mutta koska kokonaisuus kuitenkin oli niin vallattoman hyvä niin en sano ääneen noita sanoja. Päin vastoin olen oikein iloinen huomatessani,että kotikaupungissani on ihmisiä joilla intohimo muuttuu rohkeaksi käsinkosketeltavaksi taiteeksi. Nuoruus ja halu parantaa maailmaa oli läsnä. Ja luulen että näillä keinoin sitä hieman tuli parannettuakin.
Entä mitä ajattelivat näyttelijät? Senkin voi selvittää, sillä koko esityksen kaari alusta loppuun on kaikille esillä Blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti