Mutta niin ne kammotukset. Ensimmäisenä olkoot olohuoneen seinä. Ensinnäkin en pidä olohuoneen tapetista enkä valkoisesta väristäkään. Jos joskus saan oman kodin vannon, että siellä ei ole yhtään puhtaan valkoista seinää. Korkeintaan vessassa. Mutta koska asumani koti on jonkun toisen omistama ja väliaikainen, pitää väriä sietää.
Seinän tyhjyyttä ei tarvitsi. Olen asunut tässä asunnossa pian kolme vuotta. Se on pisin aika sitten vanhempien kodista muuttamisen. Aina ennen minulla oli huono tuuri päätyä asumaan yllättäen juuri pian putkiremppaan tai julkisivurempaan tai johonkin muuhun viheliäiseen remppaan meneviä asuntoja, mistä syystä muutin noin vuoden välein paikasta toiseen. Kun muutin tähän, en varmaan puoleen vuoteen uskaltanut laittaa mitään seinille. Tuntui, että jos saan kodin valmiiksi, joudun taas muuttamaan. Nyt seinille on tullut paljon lapsen taidetta ja hieman jotain muutakin, mutta tuo olohuoneen seinä hohtaa yhä tyhjyyttään.
Toinen olohuoneessa ärsyttävä asia on lapsen joka puolella lojuvat lelut. Koetan selittää itselleni, että ne kuuluvat asiaan, mutta silti olisi joskus kivaa päästä huoneen poikki astumatta jonkun pienen tavaran päälle. Se joku hyllykkö vois tulla vaikka tähän.
Toinen kammotus on eteinen. Jos olohuoneessa on tyhjää, niin täällä ei ole. Oikeastaan ihmettelen, miksi tuo kaikki roina onkin kerääntynyt pienimpään sopukkaan asunnossamme. Lastenvaunuja emme juuri koskaan enää käytä, lapsen pyörää näin talvella vielä vähemmän. Ne kun jaksaisi viedä kellariin, niin jo alkaisi tuossakin sopukassa olemaan enemmän tilaa. Harmi vaan se kellarikin on samannäköinen. Sieltä joutaisi eteen päin ainakin lasten vanna, yhdet lastenvaunut ja kasa pieniä vaatteita. Jos joku kaipaa, niin heti ottamaan minuun yhteyttä!
4 kommenttia:
Moikka!
Ihanaa, että jollain muullakin löytyy kotoa kaaosta ;)
T: 06-syntyneen pojan äiti :)
ei lity mitenkään mihinkään, mutta tykkääkö vilmis hienostella?
ainolta on jäänyt pieneksi sellaiset "korkkarit" jotka ostettiin viime vuonna dinskosta. ne on ihanat ja tosi vähän käytetyt. mietiskelin tuttavapiirin prinsessoja ja vilmiina tuli ainoana mieleen (oma kummirinsessa on vasta parikuinen, että sille en viiti edes tarjotella).
oiskos käyttöä?
-Veera
Hehee.. (ei vahingoniloinen vaan vain myötätuntoinen naurahdus) =)
Niin niin järkyttävän tuttua kummatkin inhokki kohteesi!
Totta kyllä, että joku hyllykkö voisi olla olkkarissa pieni pelastus, mutta tuo eteinen on aina ongelmallisempi, varsinkin kun se näyttää olevan teillä pieni kuten meilläkin.
Onneksi en rattaita ole joutunut sentään pitämään siinä, ne olen säilyttänyt aina ulkona katoksessa, kesät talvet. Ja nyt niitä ei enää huoli kukaan kun ovat ulkoilmassa rumenneet kamaliksi.
Ei tota tapettia kauheesti voi kehua teidän olkkarissa.. sori.
Itse tykkään kyllä valkoisesta seinästä jossain. Mutta mitään kuviota ei saa olla.
Laitappa siihen tapetille joku iso ja värikäs juttu. Unohtuu ehkä koko tapetti?
Hyvät itsenäisyyspäivät teille!
(mun pitäis huomenna pitkästä aikaa tavata Johanna, Päkä ja Riitta, jos vielä muistat) ;D
Hanna: Totta puhut. Vertaistuki on paras tuki.
Veera: Varmaan tykkää. Minkö kokoiset ne on? Meillä käytetään nyt jotai 27 kokoa...
Juu, sanoppa Helinä muuta. Eteinen on aika mahdoton yhtälö, mutta minua lohduttaa se, että useimmilla on näin.
Ja tuo tapetti. Se on ruma. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pitänee alkaa maalaamaan joku iso taidepläjäys ja ripustaa keskelle seinää :-)
Lähetä kommentti