Rops rops

Koko päivä kotona. Tautia liikkeellä. Hetkiä yksin. Ajattelua.

Miksihän pidän tätäkään blogia. Ei oikein jaksa edes päivittää kuten ennen ja syksyn päivitykset ovat olleet enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Mikä on oikeastaan aika outoa siihen nähden, että vaikka tässäkin syksyssä on viime syksyn tavoin ihan liikaa ikäviä uutisia, niin olen ollut onnellisempi kuin koskaan paluumuuttoni aikana tässä kyläpahaisessa.

Tänään katsoin itseäni auton sivupeilistä. Vastaan katsoi vanha nainen. Enkä minä ole vanha. Vanhaksi tulee kun alkaa huolehtimaan ja stressaamaan. Kun suru muuttaa ääriviivoihin.

Voisi piirtää itsensä uudelleen. En sulkisi ääriviivojani. Väritys saa levitä katoamatta sisältäni.

Rakeita. Rops Rops. Tuntuu hassulle kävellä maassa, joka on täynnä kiteitä. Talvikko vierailee. Pikkuisen hymyilyttää kuitenkin.