Jänöt olivat syöneet mun parsakaalit! Ylpeyteni, ihanuudet. Jopa ne pienimmätkin taimet. Rontit!
Jos seuraavaalla käynnillä on hävinneet salaatit, minä (vegaaniudesta huolimatta) julistan henkilökohtaisen sodan pupusia vastaan. Tähän ei rauhankyyhkyillä ole mitään sanomista.
Taistelen ensin tervalla ja höyhenillä, sen jälkeen järeillä pelotteilla. (Mitä ne ovat, on vasta kehitteillä.)
Onneksi kukkakaalit eivät olleet kelvanneet. Niissä oli pienet kukintoalut tuloillaan.
Pavut näyttäisivät kasvavan parhaiten, perunakin näyttää pärjäävän. Jospa sieltä pellosta jotain suuhun syksyllä saadaan.
Nyt on jo tosin päätetty, että sadonkorjuujuhlat pidetään, vaikka kasvikset pitäisi ostaa kaupasta.
4 kommenttia:
Juu,aina ei voi voittaa, mutta luovuttaa ei saa ikänä.
Ens kesänä parempi sato!
Hei! Tuo on hyvä päätös pitää juhlat joka tapauksessa! Harmillista tuo on kyllä :p
Sinulla on puput avustamassa syömistä, minulla myyrät möyhii kukkapenkit. Kun letkulla kastelen nuupallaan olevia kukkiani, niin yhtäkkiä maa katoaa vesilätäkön alta ja kuuluu vain suuri "klurk" ja myyräperhe sai uimaojan.
Niitä kanavia on ihan hirveästi. Näyttää että kukat on tyhjän päällä. Kyllä ne silti tuntuu pärjäävän, ei niiden juuria ole ainakaan vielä verotettu. En aio ryhtyä minkäänlaiseen sotaan myyriä vastaan, kun kerran eivät aiheuta kukkien kuolemaa. Enkä varmaan sittenkään mitään loukkua tai myrkkyjä alkaisi viljellä, kunhan jonkun kolisevan jutun virittelisin jos olisi aihetta.
Ihana kesä kaikkinensa: pupujen, myyrien kuin meidän "viljelijöidenkin" kera - kuitenkin kaikitenkin.
Juu, mä luulen että osa parsakaaleista saattaa vielä pelastua. Niistä oli vain karsittu lehdet. Toiset taas kokivat pahemman kohtalon. Saapi nähdä jaksavatko ne puskea mitään esille enää. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta.
Nyt parsakaalit on muuten harson alla piilossa, jospa ne kanit ei osais mennä sinne alle napostelemaan lisää...
Lähetä kommentti