Muutoksen tie vaatii useita vaiheita toteutuakseen.
Ensin on esiharkintavaihe.
Minä aloin pohtimaan lukioaikaisen juoksuharrastuksen nostamista arkeen. Pelotti että polvet pettävät taas, kuten pettivät silloinkin. Diagnoosi oli kulumat. Niistä on ollut haittaa muissakin lajeissa, joita aktiivisempana aikana harrastin suurella innolla. viime aikoina en ole hyötyliikunnan lisäksi harjoitellut mitään.
Harkintavaihe
Seurasin vuoden maratoonarin harjoittelua naputtaen sen parisuhteen vähäisestä yhteisestä ajasta kuluttamaa osaa haikaillen. (Anteeksi ystävä hyvä, tajuan nyt miksi se on niin mahtavaa.) Jossain piileskeli ajatus siitä, että voisi olla mukavaa juosta itsekin, mutta en löytänyt sille aikaa elämästäni.
Päätösvaihe ja Toteutus
Tänä vuonna päätin alkaa juoksemaan. Ihan vaan kokeillakseni kestääkö paikat ja kunto. Kaivoin kaapista vanhat lenkkikengät ja lähdin lenkille. Kunto ei pettänyt, lihasmassa (tai pikemmin sen puute) vaan valitti rääkkiä. Olin yllättynyt jaksamisesta lenkkipolulla ja alkuhuumavaihekin pääsi sitten valloilleen.
Ylläpito
Olen käynyt juoksemassa noin joka toinen päivä. Kunto on hyvä, lihasmassakaan ei enää valita. Eilen innostuin jatkamaan lenkkiä rikkoakseni kympin rajan. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla toisen polven kuluma alkoi muistuttamaan ikävästi itsestään. Yhdeksän kilometrin kohdalla piti alkaa kävelemään kun pistäminen vaan lisääntyi polvessa. Pohdin polvituen hankkimista ja suunnittelen monipuolisempaa harjoitusohjelmaa.
Repsahdus
En ole vielä repsahtanut, mutta yleensä se kuuluu asiaan. Silloin pitää katsoa syitä repsahdukseen, ottaa oppia ja jatkaa paremmalla tiedolla eteen päin.
Toive:
Jos en repsahda, niin syksyllä juoksen puolimaratonin, sitä ennen ehkä jonkun naisten kymppi henkisen lyhyemmän matkan. Saas nähdä.
Huomioita:
- Pitäisi juoda enemmän
- Vois ostaa uudet lenkkarit ja polvituen
- Lihaskuntoa täytyy nostattaa jollain muullakin keinoin kuin juoksemalla. Kuntosalilla tai jumpassa.
- Täytyy alkaa kiinnittämään huomioita ravitsemukseen
Bongaa pihalintuja ensi viikonloppuna
11 tuntia sitten
4 kommenttia:
oho, sustahan on tullut ihan pro.
-kylli
Siis aivan mahtavaa! Mä oon niin ylpee susta ettei mitään rajaa! :)
Aika osuva myös tuo kiteytys muutoksen hakemisesta (ainakin mitä tähän aihepiiriin tulee).
Kommenttia juoksemiseen liittyen:
1) Polvitukea voin suositella ihan satasella, samoin kuin korvaavia harjoitusmuotoja kuten tuota ah niin hurmaavaa vesijuoksua. Vedessä räpiköinti poistaa kaiken sen ikävän vastuksen ja tärinän, joka kovalla maalla ennen pitkää pistää polvilleen.
2) Jos lenkkarisi ovat ne samat, jotka muistan joskus nähneeni niin osta uudet heti kun sulla vaan on varaa.
3) Juominen on ehkä tärkein yksittäinen asia hyvän kunnon lisäksi pitkillä matkoilla. Jos haluat niin voin tarvittaessa lainata sinulle taannoin hellää vittuiluasi nauttinutta juomavyötäni. Myös syömistä on hyvä tarkkailla, mutta sinähän syöt jo ennestään suhteellisen terveellisesti, joten no pro sen suhteen; muistat vaan huolehtia proteiinit ja hiilarit kuntoon.
Usko pois M: minä jos kuka toivon, että tämä haaveesi toteutuu. Ehkä silloin tosiaan pystyt - ainakin jollain tasolla - ymmärtämään sen miksi uhrasin yhteisestä ajastamme niin paljon johonkin muuhun kuin meihin.
T
P.S. Lenkkiseuran puuttuessa ja/tai pitkästymisen torjumiseksi voin suositella MP3-soitinta ja tarkoitukseen sopivaa matkamusaa. Omat suosikkini jo tiedätkin: TOOL:in 10,000 Days ja Stam1nan Raja. Ja Rajalta ennen kaikkea Susi-ihminen.
Kyltis: ja phö!
Toivo: tietenkin tiedän jo kaikki nämä. Käytäntöön ku pitäis myös....
Ja kyllä vegaanillakin on ravitsemuksesta opeteltavaa, nälkä kun meinaa iskeä heti pitkän lenkin pääälle...
ja mitä tulee sun juoksuvyöhön ja niihin saippukakoteloihin, niin ihan uhmatakseni koeta jaksaa ilman niitä.katotaan kesäkuuussa muuttuuko mieli.
Katsotaan pois. Vaan luulenpa, että tuolla kahdenkympin kohdalla alkaa neiti Väyrysen kummasti tehdä mieli pikkupikku hörppyä saippuakotelostani.
T
Lähetä kommentti