Minua on aina pidetty sosiaalisena. Olen kuullut itsestäni käytettävän ilmaisuja kuten:
"Olet kuin koira, joka heiluttaa häntäänsä jokaiselle vastaantulijalle yhtä innokkaasti."
"Sinä se kyllä tulet toimeen ihan kaikkien kanssa."
"Sä olet niin empaattinen. Miten sua ei voi kukaan ärsyttää?"
"Jos sinun kanssa ei tule toimeen, niin voi katsoa itsensä peiliin."
"Sinä se kyllä tulet toimeen ihan kaikkien kanssa."
"Sä olet niin empaattinen. Miten sua ei voi kukaan ärsyttää?"
"Jos sinun kanssa ei tule toimeen, niin voi katsoa itsensä peiliin."
Tänään kuitenkin oivalsin, että tässä on totuutta toinen puoli. Myönnän. Olen aina ollut empaattinen ja sosiaalinen ja tullut toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa iästä ja statuksesta huolimatta. Mutta todellisuudessa sosiaalisuuteni on täyttä huijausta. Osaan jutustella sujuvasti niin sanottua small talkkia, mutta kun pitäisi päästää ihmiset oikeasti lähelle, peräännyn.
Muistan kuinka lukioikäisenä koin itseni yksinäiseksi, sanoi eräs ystäväni, että: "kuinka sä voit olla yksinäinen, kun sinulla on niin paljon kavereita." Mutta kaveruus ei ole samaa kuin ystävyys. Ja ystäviä ei koskaan ole liikaa.
Tämä tuli tänään mieleeni, kun katselin joukkiota ihmisiä, joiden kanssa voin jutustella leppoisasti kaikenlaista hömppää, mutta keiden seurassa tunnen kuitenkin itseni ulkopuoliseksi. En ole tainnut vieläkään oppia päästämään ihmisiä lähelleni. Olin vähän turhautunut havaittuani tämän seikan. Niinpä lähdin mieluummin tyttäreni kanssa tutkimaan luontoa ja kiipeilemään linnan muureille.
Pohdintaan jääkin, että kuinka paljon tämä ehkä jopa luontainen ulkopuolisuuteni häiritsee minua. Yllättävää kyllä, se ei tunnu häiritsevän kuten nuorempana. Olen huomannut, ettei minulle ole suotu mahdollisuuksia tehdä moniakaan asioita valtavirran tapaan. Joten ei liene ihme, etten osaa sosiaalisissa suhteissakaan toimia ihan ennakko-odotusten mukaisesti.
Ja saattaahan syynä olla myös se, että kuitenkin on olemassa yksi ihminen, jolle olen ehdottomasti antautunut täysin ja ehdoitta. Ja sen lisäksi on olemassa niitä kultaakin kalliimpia ystäviäkin.
Mutta häiritsipä oivallus kuitenkin sen verran, että pyörittelin asiaa päässäni ja kirjoitin siitä itselleni tänne muistiinpanon.
Aloittelin tänään lukemaan Erlend Loen Doppler kirjaa. Hymyilytti heti kirjan alkuasetelma. Mies oli muuttanut metsään asumaan yksin, koska ei pitänyt ihmisistä. Minä kyllä tykkään ihmisistä, mutta välillä tuntuu, että asun silti umpimetsässä.
Toinen asia, joka tänään häiritsi, oli ilmastonmuutos. Vaikka rakastan kesäkukkia niityillä yli kaiken, niin nyt ei vielä näillä korkeuksilla ole kurjenpolven eikä puna-ailakin aika kukkia. Liekö kuuluisi kielonkaan vielä huumata tuoksullaan. Hämmentävää. Mitähän meillä kasvaa loppukesästä?
Muistan kuinka lukioikäisenä koin itseni yksinäiseksi, sanoi eräs ystäväni, että: "kuinka sä voit olla yksinäinen, kun sinulla on niin paljon kavereita." Mutta kaveruus ei ole samaa kuin ystävyys. Ja ystäviä ei koskaan ole liikaa.
Tämä tuli tänään mieleeni, kun katselin joukkiota ihmisiä, joiden kanssa voin jutustella leppoisasti kaikenlaista hömppää, mutta keiden seurassa tunnen kuitenkin itseni ulkopuoliseksi. En ole tainnut vieläkään oppia päästämään ihmisiä lähelleni. Olin vähän turhautunut havaittuani tämän seikan. Niinpä lähdin mieluummin tyttäreni kanssa tutkimaan luontoa ja kiipeilemään linnan muureille.
Pohdintaan jääkin, että kuinka paljon tämä ehkä jopa luontainen ulkopuolisuuteni häiritsee minua. Yllättävää kyllä, se ei tunnu häiritsevän kuten nuorempana. Olen huomannut, ettei minulle ole suotu mahdollisuuksia tehdä moniakaan asioita valtavirran tapaan. Joten ei liene ihme, etten osaa sosiaalisissa suhteissakaan toimia ihan ennakko-odotusten mukaisesti.
Ja saattaahan syynä olla myös se, että kuitenkin on olemassa yksi ihminen, jolle olen ehdottomasti antautunut täysin ja ehdoitta. Ja sen lisäksi on olemassa niitä kultaakin kalliimpia ystäviäkin.
Mutta häiritsipä oivallus kuitenkin sen verran, että pyörittelin asiaa päässäni ja kirjoitin siitä itselleni tänne muistiinpanon.
Aloittelin tänään lukemaan Erlend Loen Doppler kirjaa. Hymyilytti heti kirjan alkuasetelma. Mies oli muuttanut metsään asumaan yksin, koska ei pitänyt ihmisistä. Minä kyllä tykkään ihmisistä, mutta välillä tuntuu, että asun silti umpimetsässä.
Toinen asia, joka tänään häiritsi, oli ilmastonmuutos. Vaikka rakastan kesäkukkia niityillä yli kaiken, niin nyt ei vielä näillä korkeuksilla ole kurjenpolven eikä puna-ailakin aika kukkia. Liekö kuuluisi kielonkaan vielä huumata tuoksullaan. Hämmentävää. Mitähän meillä kasvaa loppukesästä?
3 kommenttia:
Mulla on päinvastainen tilanne. En osaa small talkia pätkän vertaa ja vetäydyn sen tähden helposti vieraammassa porukassa sivuun. Muuten alan puhua ihan liian vakavia ja isoja asioita, jotka hämmentävät muut ihmiset. Ja yhtä lailla olen aina kokenut ulkopuolisuuden tunnetta.
Yksinäisyytensä kullakin :)
Itse asiassa asiaa mietittyäni noin sekunnin ajan, voisin sanoa, että ehkä tuo lienee perimmäinen syy minunkin epämääräisyyteeni. Saatan puhua myös todella isoja juttuja aika tuntemattomille. Mutta viime aikoina vähemmän. Kerran kännissä yhdelle uudelle ihmiselle.
Ehkä me kaikki olemme loppuen lopuksi ulkopuolisia. Koska toista minää ei ole ja minä on aina yksin.
(luettuani Maria tämän vastaukseni sinulle, aloin myös pohtimaan, olisiko parempi jos nukkuisi yöllä enemmän kuin 6 tuntia ja jos menisi nyt nukkumaan niin ehtisin nukkua ainakin sen... HEhhheh.)
Joku ulkopuolisuuden tunne minullakin on aina matkassa mukana enkä myöskään taida edes smalltalkin jaloa taitoa mikä voisi olla edes vähän helpottava asia.
Tälläiset piirteet kai kuuluu perusluonteeseen, eikä niitä täysin voi muuttaa muuksi. Lohdutukseksi voisi sanoa, että jossain vaiheessa vain alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Että on ihan hyvä olla juuri tälläinen ulkopolinen tarkkailija jolla on vain muutama oikeasti läheinen ystävä.
Itse en ENÄÄ kärsi paljoakaan tästä, vaikka nuorempana halusin olla aivan muunlainen.Näillä avuilla mennään loppuunasti;D
Ja hetihä oloa helpotti kun päätti lakata haluamasta olla muunlainen!:)
Tästä aiheesta repisi enemmänkin, mutta antaa nyt olla..
Lähetä kommentti