sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Aurinko kasvattaa ihmistä





Minä avaan lukot
revin ovet saranoistaan.
Enää varpaani kiinni maassa.
Irtaudun.



Minä muuten tykkään niistä vanhoista keinuista, joissa istutaan vastakkain.
Kun jalat keinuttavat vauhtia oman luonnollisen rytmini mukaan.
Ihan huomaamatta. Kuin kiikkustuolissa.
Nautin ja tuumailen.


Mieleen ilmestyi jälleen Yoko Onon taideteos,
jossa pyydettiin ensin laittamaan kasaan yksi kivi jokaista huolta kohden.
Sen jälkeen toiseen kasaan tuli asettaa kivi jokaista iloa kohden.
Lopuksi pyydettiin vertailemaan kasoja.
(Mound of Sorrow, Mound of Joy)

Luulen, että ilojeni kasa olisi nyt suurempi.


Täällä voi olla jatkossa hiljaisempaa.
Todennäköisesti olen palstoilla.
Aari laajenikin lopulta kahdeksi aariksi.
Nyt se on siis plantaasi.
Siellä on havaittavissa sellaista yhteisöllisyyden ideologiaa,
jollaista en ole pitkään aikaan kohdannut.
Tunsin heti oloni kotoisaksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta keinuilut ja palstailut.

Rupesin miettimään tätä kivikasajuttua. Olisi varmaan eri kokoisia mötiköitä pinoissani, mutta eiköhän se ilopino olis isompi. Röykkiöittäin pikkukiviä ainakin :)

Huhtikuunnoita kirjoitti...

kiva postaus :o)