"Kerro jo nyt mitä sulle on tapahtunut! Oletko sinä rakastunut, ihan varmasti olet!"
Kommentoitiin minulle töissä.
Vastasin:
Kommentoitiin minulle töissä.
Vastasin:
"Joo, niin taidan olla rakastunut. Itseeni."
"Eikun oikeesti, minä vaan tunnen olevani niin sopusoinnussa itseni ja ympäristön kanssa,
että olen hyvällä tuulella koko ajan."
Olenkohan minä maanis-depressiivinen vai voiko tämä tunne kestää ikuisesti?
Vaikka jotkin asiat ärsyttävätkin, hymyilyttää koko ajan.
Minä suorastaan leijun!
Vai oliskohan syy kuitenkin tuo kesä?
Koivussa on silmuja ja Seljankani ikkunan alla työntää esiin lehtiään.
Elossa siis kaikki hyvin ja olen todella tyytyväinen.
"Eikun oikeesti, minä vaan tunnen olevani niin sopusoinnussa itseni ja ympäristön kanssa,
että olen hyvällä tuulella koko ajan."
Olenkohan minä maanis-depressiivinen vai voiko tämä tunne kestää ikuisesti?
Vaikka jotkin asiat ärsyttävätkin, hymyilyttää koko ajan.
Minä suorastaan leijun!
Vai oliskohan syy kuitenkin tuo kesä?
Koivussa on silmuja ja Seljankani ikkunan alla työntää esiin lehtiään.
Elossa siis kaikki hyvin ja olen todella tyytyväinen.
5 kommenttia:
Joo, olet sinä maaninen varmaan. Toivottavasti kuitenkin ilman sitä depisosuutta:)
Hyvää kevättä ystävä!
Olipa ihana poiketa tänne ja löytää näin iloinen ja positiivinen kirjoitus :)
Oikein hyvää keväänjatkoa - vai onkos se jo kesä? ;)
taas ihan liian iloista ja onnellista, YÖÖÖH.
mutta noin niin ku oikeesti: onkohan sulla sama mania kuin mikä minulla oli vuosia sitten avioeroni jälkeen? minäkin nimittäin rakastuin itseeni silloin niin head over heals, että kanssaeläjillä meinas mennä hermo. rakastuin niin, että tatuoin itseeni itserakkaustatuoinnin.
aika ihanaa eikö?
(huomaatko, kyllä minäkin osaan olla possari kun oikein pikistän?
en kuitenkaan tunnusta sitä, että häilyn koko ajan [itse]ironian kapealla harjalla.)
positiivisin terveisin positiivinen Veera
Helinä: Joo, depistä oli viime vuonna liikaakin, joten ehkä tää on vastareaktio. Vois kestää pitkään!
Hanna: Oleppa hyvä vaan ja ei täällä ole vielä kesä. Vasta västräkeissä mennään. Mutta hyvää melkein kesää sinullekin!
Veera: Joop, voi se olla samankaltaista. Ennen eroa oli elo aika raastavaa ja suht pitkään sen jälkeenkin. Nyt kun elämä on asettunut myös työn ja koulun puolesta uomiinsa, on jotenkin helpottunut ja onnellinen olo. On niin mainiota olla sopusoinnussa jatkuvan epävarmuuden ja äärilaitojen jälkeen.
Katosiko se vaihe sulta sitten ajan kanssa? Toivottavasti ei.
ei kai se kadonnut ole, tasaantunut toki, jopa siinä määrin, että välillä kaikki on tutun turvallisesti ihan päin vittua. mutta sellainen tietty perustyytyväisyys on kyllä säilynyt ever since.
(minä harrastan pienesti juopuneena tällaisia englannin kielisiä lisämausteita, sorry.)
tosin mulla napsahti se onnellisuusvaihde silmään ihan just samana päivänä kun eropäätöksen ääneen lausuin asianomaiselle.
V.
Lähetä kommentti