Mielessä pyörii Täällä Pohjantähden alla kirjan Jussi. Ja suo ja kuokka. Kuinka Jussin selkä vääntyi mutkalle, kun hän muokkasi yksin suosta maan itselleen ja aloitti viljelyn. Valmiiksi kynnetty pelto ei ole kuin suo, mutta tunne maan muokkaamisesta on varmasti sama. Ainakin näin laiskan pulskean kaupunkilaisen toimesta. Kääntelin talikolla maata ja sekoittelin sekaan hevosen lantaa. Harasin ja istutin taimia ja siemeniä. Kun alkoi voimat olemaan lopussa, ojentauduin seisomaan ja tajusin miksi Jussin selkä oli jäänyt vinoksi. Muutama tunti hommia ja omakaan ei meinaa suoristua. Jos ei pellosta saada muuta tulosta, niin ainakin kyntäjän lihakset kesän mittaan kasvavat ja kehittyvät senkin edestä.
Plantaasilla huomasin myös toisen seikan. Vaikka olin pitkästä aikaa vain ja ainoastaan yksin, omien ajatusteni kanssa, ei päässä tuntunut liikkuvan paljon mitään. Nautinnollista. Pää oli mukana siinä mitä kulloisellakin hetkellä tein. Ajatuksissa liikkui vain juuri olennaiseen tarvittavia tuumia.
Peltohommien jälkeen olo on myös sellainen, että tietää tehneensä jotain. Illalla kun menen nukuttamaan tytärtä, nukahdan usein jo ennen häntä. Terveeseen syvään uneen.
5 kommenttia:
Olen miettinyt, että jos saisi tehdä käsillään raskastakin työtä... Mieli lepäisi samalla ja sitä väsyisi niin, että ei varmasti uniongelmia olisi...;o
wonderful pictures!
Ompas ihana kirjoitus :)
On tainnut olla viikonloppunakin aika hikistä puuhaa ;)
Kyllä sen nyt huomaa kun päivisin on ulkona ja koko ajan tekee puutahahommia, niin illalla tulee ihana uni!
Olet saanut palkinnon. Käy katsomassa sitä blogissani, toivottavasti pidät siitä :o)
Satu: Kyllä juuri noin siinä käy. Suosittelen kokeilemaan. Juokseminen ja uiminen toimii yhtä hyvin.
Frizz: Thanks.
Hanna: Pellolla tuuli kuin viimeistä päivää, joten hellettä ei kyllä huomannut. Illalla kyllä tuntui käsivarsissa että aurinko oli porotellut niihin armotta. Ulkoilma nukuttaa parhaiten.
Huhtikuun noita: Kiitos. Arvostan.
Lähetä kommentti