Mä en tykkää

yhtään siitä kun sadesäällä kastemadot ryömii tielle ja joutuvat pyöräilijöiden teloitettavaksi.

En tiedä, että pitäisikö tästä ajatella buddhalaisella mielellä niin, että jos ajan madon päältä, se on saavuttanut kohtalonsa ja pääsee seuraavaan elämään. Vaiko kärsisinkö tuskaa siitä, että olen tappanut yhden elävän lieron. Yleensä kyllä koetan väistellä matoja, minkä vuoksi ajan aika mutkittelevasti sadesäällä. Luulen kuitenkin ainakin yhden madon saavuttaneen kohtalonsa pyöränrenkaani alla tänäänkin. Masentavaa kun tiet on hautausmaana.

Ja ihan vaan ettei yltiöpositiivisuuteni pääsisi karkoittamaan lukijaani (tai pahimmassa tapauksessa useampiakin) aion valittaa ihan muuten vaan tasapuolisuuden nimessä muustakin.

Nyt ärsyttää myös vapun juhlijat, jotka ovat roskanneet kaikki mahdolliset paikat kaupungissa. Ei ole vihreää aluetta, jossa ei olisi kaljapullon korkkeja, sirpaleita tai pakkauksia lojumassa. Kertakäyttögrilli, serpentiinit, muoviset salaattirasiat ja kolmioleivän kuoret, muovipusseja, erinäisiä vaatekappaleita... Kaikki löytyy maasta. Perkeles. Yritä siinä sitten nauttia lapsen kanssa Kyynäspääniemen luontokaistaleesta, leikkipuistoista tai mistään aukeasta paikasta.

Ja lisäksi vielä humalaiset käyttävät yleisenä vessana näitä samoja alueita. Nyt saa varoitella koiran paskan lisäksi ihmisenkin eritteistä leikkipuistoissa. "Jos vaan ajeltais pyörällä ja kateltais maisemia."

Kaikkein eniten kuitenkin ottaa mielen päälle kaupungin säästösuunnitelmat. Kyläkoulut lakkautetaan ja lapset tungetaan keskustaan ylisuuriin luokkiin. Harrastusmahdollisuudet poistetaan (etenkin luovat ja taiteelliset) ja yleiset edut karsitaan minimiin.

Juu. Saapi sitä sitten ihmetellä miksi kaupungista vähenee populaatio. Kannattaisiko pohtia miten kyläyhteisöjen tukeminen voisi estää taajamien autioitumisen tai kuinka pienet luokkakoot takaisivat lapsille yksilöllisemmän opetuksen ja rauhallisemman oppimisympäristön? Tai kuinka harrastusmahdollisuudet auttaisivat nuoria löytämään oman henkireikänsä muutenkin niin vaativassa yhteiskunnassamme. Tuntuu, että on vaan ajan kysymys, milloin jonkun nuoren pää taas pamahtaa jokelan tai kauhajoen malliin.

Äh, tästä aiheesta voisi jurista laajemminkin, mutta säästän lukijani teidät siltä. Potuttaa itseäkin jo tarpeeksi.

Ja loppuun sitten vielä päivän iloiset asiat:
Näin sinitiaisia, jotka oli tosi nättejä.
Pääsen tyttären kanssa viettämään heinäkuun samassa päiväkodissa työn puolesta.
Alan innostumaan viljelypalstasta ihan tosissaan eilisen koulutuksen myötä.