Laitoin vihdoin "punamutaa" päähän. Päälle pussi ja ikivanha myssy. Jalassa puhki kulutetut verkkarit ja löysääkin löysempi huppari. Parvekkeen siivousta kumppareissa, lapsi vaati leikkipuistoon. Vaihdoin tennarit ja pistin takin päälle. Hiekkalaatikolla seuraan liittyi pari noin 5-vuotiasta tyttöä. Kysyivät olenko tytön isosisko vai äiti. Kun vastasin: äiti, toinen tytöistä sanoi: olisin luullut että isosisko.
Koivuissa on versoja. Voikukkia. Lupiinien lehtiä. Pörriäisiä.
Ääneni on kadonnut. Koetan olla hiljaa. Kasvattava kokemus. Olen liian harvoin hiljaa. Jos on jotain asiaa, pitää mennä viereen kertomaan se. Läheisyys tuntuu hyvälle.
Odotan innolla kesäteatteriproduktion kehittymistä. Ensimmäisissä lukutreeneissä tänään erittäin hyvä tunnelma. Käsi kutisee jo rakentamaan lavasteita!
Orkideassa avautui toinen nuppu täyteen loistoon!
3 kommenttia:
aika huippuja arjen juttuja nuo! paitsi tuo äänenlähtö.
ai siinä mun orkideassa?
Eiku mun orkideassa.
Lähetä kommentti