30 vuotta

Tai oikeastaan jo muutama vuosi päälle on eloa tällä planeetalla kertynyt osakseni. Nyt voin myöntää, että ikä aiheutti minulle kriisin. Vaivihkaa, ihan huomaamatta. Ehkä sen aiheutti ulkoinen paine. Tunne siitä, etten saisi olla onnellinen siitä mitä minulla jo on, vaan minun tulisi kaivata enemmän. Haluta enemmän. Tehdä enemmän. Ajanjaksoksi kadotin itseni. En enää tiennyt kuka minä olen, mitä alunperinkään halusin tai mikä tekee minusta todella onnellisen.

Sitten tapahtui jotain. Ja minä tajusin. Voisi sanoa, että näin elämänjanan selkeästi silmieni edessä. Vaikka minä koin itseni vanhaksi ja jämähtäneeksi, niin kyse olikin vain tietystä jaksosta elämässä. Hyvin lyhyestä jaksosta pitkällä tähtäimellä katsottuna. Ja syykin jämähtämiseen oli parhain kaikista. Lapseni, rakkaani, nuppuseni. Jonka vuoksi olin valmis jättämään osan haaveistani luodakseni hänen haaveensa todeksi. Ollakseni läsnä nämä vuodet, joina hän kaipaa minua eniten. Tarvitsee minua ja lennättää minua.

Jämähtyneisyys ei kuvannutkaan minua. Olen eteenpäin kulkeva ja eteenpäin auttava. Jokainen päivä on minulle onnen lähde. Jokaisena päivänä havaitsen hetkiä, joissa olen onnea täynnä. Ne eivät ole mitään suuria tapahtumia. Onneni syntyy arjesta.

Kun lapsi "lukee" kirjaa keksien itse sen tarinan. Kun ajan pyörällä säässä kuin säässä ja nautin: auringosta, sateen tuoksusta, lumen narinasta, jään ritinästä, lintujen laulusta, tuulesta, tuoksuista, vauhdista, kukkien väriloistosta. Kun töissä näen kaappini ovessa lasten piirrustukset ja tiedän, että tulen nauttimaan päivästä heidän kanssaan. Kun illalla makaan sängyssäni kissa selkäni päällä kehräten ja lapseni unen kuullessani. Kun vain on. Hetki seisoo, mutta siinä kulkevat kaikki elämänkirjon värit. Nyt.


Olen ylpeä vuosistani. Ja uusista rypyistä silmäkulmissa ja juovista, jotka ovat alkaneet muodostua hymyni heijasteeksi poskiini. Olen onnellinen, että yhäkin jaksan innostua uusista asioista. Kehityn ja tunnistan kehittymisen itsessäni. Opiskelu on motivoivaa ja sen myötä saadut kokemukset ovat kasvattaneet näkemyskenttääni laajemmaksi.

Tiedän kuka olen ja mitä haluan. Olen varma itsestäni, epävarmuudessanikin. Tiedän paikkani ja nautin siinä olemisesta. Olen oikealla tiellä, eikä se katoa, vaikka välillä haluaisinkin lähteä samoamaan siitä haarautuvia polkuja. Elämänkokemukseni ovat rikkaus ja kannan niitä ylpeänä rypyissäni ja juovissani. Olen tyytyväinen siihen, että olen nyt tässä. Menneen edessä ja tulevaisuuden lupauksessa.

Joku laulaa lurittelee ja välillä nauraa ikkunani takana. Onnen tunne leviää. Toivottavasti se saavuttaa sinutkin!