Kevät. Se panee pään pyörälle. Taisi laittaa tänäkin vuonna. Kävin muutaman viikon ylikierroksilla ja sitten (eli nyt) tuli väsy. Ja mahdollisesti myös pieni flunssa tyttäreltä. Tekee vain mieli kääriytyä vilttiin ja juoda teetä ja olla omassa pienessä lämpimässä luolassa. Ja mikäs siinä. Seuralaisena luolassani on kaksi oikein mainiota kirjaa.
Ensimmäinen on oikein pätevä teos luonnonmukaisesta viljelystä. Vanha ja kärsinyt opus tuli kaivettua esiin viljelypalstan vuokraamisen jälkeen. Tällä hetkellä olen paneutunut taimikasvatukseen ja myös palstan suunnittelemiseen sen mukaan, mitkä lajit sopisivat toistensa seuralaisiksi. Toivon myös sijoittelun auttavan ennaltaehkäisemään tuholaisia, mutta saapa nähdä.
Kovasti kyllä nauratti tämä alla oleva kuva. Tuollaista se meidän kesä sitten varmaan käytännössä on...
Toinen kirja on Paul Austerin Oraakkeliyö. Takuuvarmaa Austeria, noi 50 sivua luettuani. Ei malttaisi jättää käsistään. Auster on ollut suosikkikirjailijani lukiovuosilta saakka ja on ihastuttavaa, että ihailu voi säilyä yhäkin. Nokkela mies, kerrassaan.
Itse en viitsi lukea muiden sanoja kirjasta ennen kuin olen sen lopettanut, mutta jos jota kuta kiinnostaa: hs:n artikkeli löytää täältä
Annan ja Emilian sielukas äiti
2 päivää sitten
3 kommenttia:
Niin että peppu pystyssä pitkin porkkanarivejä?
Suattaapi olla ihan mahollista :o)
joo, mä luulen että siellä on kaksi aarin haltuun ottanutta akkaa pepa pystyssä ja yks pien likka nakustelemassa...
Sehän on vain oikein ja kohtuullista :)
Lähetä kommentti