RITVA : Kakskytviis vuotta mä oon tehny tätä työtä. Että jos tän viikon vielä jaksaa ni sitte, jos kesään vielä jaksaa ni sitte. Mikä se on se sitte? Entä jos sitä ei ole olemassakaan? Jos ei koskaan tulekaan mitään toisenlaista, aina vain tätä samaa. Päivät vierii ohi ku junan vaunut, ja minä en pääse kyytiin.
Tämä on ote Anna Krogeruksen näytelmästä Kuin ensimmäistä päivää. Tarina kertoo Ritva nimisestä perushoitajasta Kainuulaisessa hoitokodissa. Ritva joustaa ja joustaa muiden vaatimusten edessä unohtaen itsensä ja omat tarpeensa.
"Näytelmä kertoo siitä, miten tämän päivän työelämä, erityisesti kurjistuvalla hoitoalalla, imee vastuuntuntoisesta ja kiltistä ihmisestä kaiken irti, ja pahimmassa tapauksessa heittää tämän sitten menemään, nuoren ja koulutetun tykinruuan tieltä."
Minulle näytelmä kertoi myös tästä ajasta, jossa ihmiset ovat hukassa iästä ja elämäntilanteesta huolimatta. Olitpa nuori, keski-ikäinen tai vanhus, joudut aina kohtaamaan määreitä ja vaatimuksia, joiden mukaan sinun tulisi elää. On vaikeaa löytää omaa polkua, kun yhteiskunnassa on vallalla jo valmiit mallit, joihin tulisi osata hakeutua ja joissa tulisi olla tyytyväinen osaansa.
Entä jos ei osaa? Tai koe oloaan hyväksi siinä muotissa, johon sinut on määritetty? Kuinka ihminen löytää omat rajansa ja uskaltaa pitää niistä kiinni? Elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan.
Näytelmä oli vaikuttava ajankohtaisuudellaan ja herätti ajatuksia länsimaissa vallalla olevista malleista ja pienestä ihmisestä niiden pyörteissä. Suosittelen lämpimästi käymään katsomassa näytelmän vielä kun on mahdollista. Paljoa ei ole aikaa. 31.10.2008 näytös poistuu Kajaanin kaupunginteatterin lavalta. Tullakseen joskus vielä jonkun toisen ohjaamaksi ja toisten näyttelijöiden näyttelemäksi luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti