maanantai 24. elokuuta 2009

Yöllistä harhailua


Miksi ei osaa mennä nukkumaan miksi? Väsyttää ja tiedän, että unet jää ensi viikolla vähiin muutenkin. Äh. Pää täynnä sanoja, tunteita, ajatuksia. Mikään ei muodostu suusta ulos. Levotonta.

Viime yönä näin kumman unen. Taisin kulkea yhden talon sisällä ajasta toiseen. Kuolin viktoriaanisella aikakaudella, mutta sain kuulla salaisuuden kuinka sydän saadaan sykkimään kuolemasta huolimatta. Eksyin kuitenkin nykyaikaan ja aikakausien väliset ovet meinasivat muurautua talossa betoniin. Löysin yhden portin, mutta se ei vienyt minua enää takaisin. Lopussa en tiennyt olenko elävä vai elävä kuollut. Kuinka paljon minulla oli aikaa?

Jos voisin rakastua kumman valitsisin: vamppyyrin vai ihmissuden?

Eilen haikomieli iski minuun. En puhunut siitä kenellekään. Tänään kuitenkin tyttäreni kysyi:"Miksi sinä äiti olit eilen niin surullinen?" Lapsi näkee minun sisääni. Joku tuntee minut läpikotaisin.

Otin kaikki sanat pois jääkaapin ovesta ja laitoin ne kulhoon. Kulho oli täynnä sanoja, mutta minulla ei ollut mitään sanottavaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

muuhun en nyt osaa kommentoida, komppaan vaan sitä, että nukkumaan meneminen on oikeasti ihan vitun vaikeaa.

ja ne sanat tulevat kyllä aina jossain vaiheessa. välillä voi tehdä hyvää olla hiljaa.

Kylli

Kazza kirjoitti...

Minulla on myös viime aikoina ollut nukahtamis-ongelmia. Ja mielessä pyörii miljoona asiaa, mutta pahin asia on ettei viitsi hiippailla tietokoneelle tai päiväkirjan luo ettei turhaan herätä vieressä rättiväsynyttä, nukkuvaa miestä. Sen verran käy aina toista sääliksi.

Toivotaan että se uni tuli silmään ja mukava taas olla takaisin blogi-maailmassa pitkästä aikaa ja lukea juttujasi. :)