Lomalla oli hienoa. Ehti tapahtua paljon. Melkein liiankin paljon.
Miten se käykin niin usein, että lomalta palattua huomaa pienen melankolian tulleen sisuksiin asustelemaan? Oli niin ihanaa nähdä ystäviä, nähdä ja kokea uutta, ihmetellä ja ihastella. Ja aikaa oli liian vähän. Juuri kun alkoi tottumaan, oltiin jo menossa eteen päin.
Vaikka toisaalta oli myös ihanaa tulla kotiin, koska matkalla tuli kerättyä univelkaa ihan liikaa. Liike oli jatkuvaa ja aikaa todelliselle lojumiselle ei jäänyt ollenkaan.
Kotona sataa vettä päivästä toiseen, toisin kuin matkalla, jolloin oli helle päivästä toiseen. Ehkä hyvä niin. Sateella on lupa lojua ja keskittyä itseen ja ideointiin. Sateella saa siivottua kaappeja ja ehtii askartelemaan lapsen kanssa monta tuntia postilaatikkoa ja kirjoitella sinne yhdessä toisillemme kirjeitä. Sateella voi leikkiä junaa olohuoneessa ja käydä keittiössä ravintolavaunussa ja nukkua pitkiä päiväunia ja ommella kauan suunnitteilla olevia ompeluksia. Ja sateella voi lukea runoja ja laulaa lauluja.
Oikeastaan melankolia taitaa alkaa kääntymään edukseni. Niinkuin usein käy.
Viime postauksessa muuten mainitsin saaneeni täällä mainion yllätyksen Helinältä Okrassa. Tässäpä se on.
Tässä vielä timantin käyttöohje:
1. Saaja saa laittaa briljantin blogiinsa
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait timantin
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia, jotka ovat briljantin arvoisia
4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi
5. Viestitä blogeihin, jotka nimesit
1. Saaja saa laittaa briljantin blogiinsa
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait timantin
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia, jotka ovat briljantin arvoisia
4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi
5. Viestitä blogeihin, jotka nimesit
Koetin kovasti miettiä seitsemää blogia minne timantin lähettäisin eteenpäin. Huomasin vain, että useimmat mieleen tulleista olivat saaneet timangin ainakin sen seitsemän kertaa, joten sääntöjen vastaisesti aionkin luovuttaa timanttini kaikille niille, jotka eivät haluaisi blogiaan linkitettävän mihinkään muuhun blogiin.
Eli olkaatte hyvät Riikka, Laura, Jarkko ja kaikki muutkin hiljaisemmin rustaavat.
On hienoa, että on mahdollisuus ja paikka minne kirjoittaa ajtuksiaan lähinnä omalle lähipiirilleen. Itsekin pidän toisaalla mainostamatonta blogia lapsesta lähinnä kaukana asuville sukulaisille, tuttaville ja ystäville kertoakseni kuulumisia. Yhtä lailla mielenkiintoista bloggaamista mä luulen.
1 kommentti:
Ajoittainen melankolia on erittäin terveellistä ja vahvistavaa. Itse olen huomannut omasta elämästäni tämän lukemattoman monet kerrat. Merkillinen tuo ihmisen mieli, mutta siksi myös niin pohjattoman kiehtova ja salaperäinen.
Upeita kuvia olet kultaseni ehtinyt matkalla ottamaan, ja ihan huomaamattani. Erityisesti pidän tuosta ensimmäisestä. Jostain syystä siitä tulee mieleen Twin Peaks ja David Lynch. Myös tuo, jossa on Vilmiina ja Muumipeikko on upea; paljon mahtuu tunnetta ja kuplivaa riemua yhteen ainokaiseen kuvaan.
Lähetä kommentti