Eilen illalla löysimme uuden maan. Lähdimme tutkimusmatkalle viereisen pienen koulun sisäpihalle sen hiljennyttyä arkisista asukkaistaan. Oi mikä idylli! Puutalojen sisäpihalla kukki omenapuu, pihakeinu kutsui rauhoittavaan kyytiinsä lepuuttamaan työviikon ajatukset lomailemaan, liukumäessä oli tyttärelle sopiva vauhti ja hiekkalaatikossa suuri kuoppa, mitä mennä norsun ja dinosauruksen kanssa tutkimaan. Pieni pala vanhaa puutalokorttelia toi muistonsa entisestä ajasta. Tällä pihalla on leikitty paljon ja hartaasti, työn ohessa. Ihmeellistä että kaupungin keskustassa kerrostalojen katveessa on tälläinenkin pieni soppi. Ei liene ihme, että palasimme sinne aamulla uudelleen. Miten vaan taas tuli unohdettua se kunnon kamera kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti